Uudenvuodenlupauksena hiljaisuus

Lupauksena liian paljon tekemistä?

Taas on se aika vuodesta, jolloin teemme kaikki erilaisia lupauksia uudelle vuodelle, toivoen niiden avulla parantavamme elämäämme jollain tavalla. Kaikille ovat varmasti tuttuja lupaukset uuden liikuntaharrastuksen aloittamisesta tai vanhan jatkamisesta, lupaus lukea kirjoja enemmän, lupaus syödä terveellisemmin tai vaikka aloittaa sokerilakko vuoden alusta. Kaikki ovat oikein hyviä lupauksia, mutta usein niille tuppaa käymään jotenkin ohraisesti arjen alettua. Aikaa tai motivaatiota ei löydykään. Uudet jumppavarusteet eivät houkuttelekaan niin aktiivisesti salille kuin kuvitteli. Kirjan lukemisen sijasta on helpompi selata puhelimesta Iltalehteä tai sosiaalista mediaa.

Tämä on enemmän kuin ymmärrettävää. Meidän kaikkien elämä on nykyään kovin täyttä. Töissä on useimmilla aina kiire ja vapaa-ajalla täytyy ehkä opiskella vielä jotain lisää tai mahdollisesti hoitaa kesken jääneitä työasioita. Jos on lapsia, lasten harrastukset täyttävät viikon illat lähes kokonaan. Jossain välissä pitää ehtiä käymään kaupassa, tekemään ruokaa, pesemään pyykit ja siivoamaan. Ai niin, ne omat harrastukset! Mihin väliin aikataulutetaan omat jumpat tai vaikka uuden kielen opiskelu? Teatterissakin olisi kiva käydä ja kavereita pitäisi nähdä, vaikka kaikkien kalenteri on tupaten täynnä ja vapaata hetkeä haetaan viikkojen, ehkä kuukausienkin päähän. Ei siis ole mikään ihme, että hyvillekin uudenvuodenlupauksille tuppaa käymään niin kuin niille usein käy, ne jäävät vähitellen jonnekin taka-alalle ja lopulta unohtuvat kokonaan.

Mitä me oikeasti tarvitsemmekaan?

Tosiasia on, että meidän päiviimme ei mahdu niin paljon tekemistä, kun kuvittelemme ja ehkä näennäistä täydellisyyttä tavoitteleva kulttuurimme vaatii (toisin sanoen lopulta me itse vaadimme itseltämme). On pakko oppia vähentämään jotain tekemisiämme, jotta emme pala täysin loppuun. Me tarvitsemme jo fysiologisestikin hiljaisuutta ja aikaa vain olla tekemättä mitään. Meidän aivomme tarvitsevat palautuakseen tekemättömyyden tilaa ja tämä todella tarkoittaa rauhallista hetkeä, ei kännykkää, ei suunnittelua, ei televisiota, vain hiljaista ja rentoa olemista. Siis joutinoloa! Sitä kaipaa myös meidän kehomme, joka on koko työssäoloaikamme ja suurimman osan vapaa-ajastammekin kytkeytyneenä sympaattiseen hermostoon eli stressihermostoomme. Meidän täytyy mahdollistaa itsellemme lepohetkiä, jotta parasympaattinen hermosto voi ottaa vallan ja elimistömme pääsee palautumaan ja rentoutumaan. Verenpaineemme, sykkeemme ja kortisolitasomme laskee ja vähitellen myös endorfiinia ja oksitosiinia pääsee vapautumaan elimistöömme.

Uudenvuodenlupauksena hiljaisuus

Voisiko siis olla, että tänä vuonna et enää kaavailisikaan uudenvuodenlupauksessasi tehdä enemmän, vaan päinvastoin, lupaisit ottaa aikaa itsellesi hiljentyä ja kuunnella kehosi viestejä enemmän? Ihan konkreettisesti ottaisit lepohetken, vaikka 15 minuuttia joka päivä, jolloin asetut pitkällesi ja keskityt vain kuuntelemaan mitä kehosi sinulle kertoo. Huomaatko missä kaikkialla kehossasi on jännityksiä, mihin kohtaan sattuu? Pyytävätkö lihaksesi sinua liikkumaan vai lepäämään? Entä mitä sydämesi haluaa sinulle kertoa? Hakkaako se kenties ylikierroksilla ja on aivan stressaantunut? Haluaisiko se suoda sinulle enemmän myötätuntoa, jos malttaisit kuunnella ja ottaa myötätunnon vastaan? Entä mikä on aivojesi tarina? Ne saattavat sanoa, että haluaisivat sinun nukkuvan enemmän ja vievän ne kävelylle metsään raittiiseen ilmaan. Ne saattavat huutaa kovastikin, että laita nyt se kännykkä pois päältä, meidän täytyy saada levätä, mutta voi olla, ettet kuule aivojesi pyyntöjä. Voitko ottaa hetken ja keskittyä kuuntelemaan? Hiljaisuus on aivoillesi se elintärkeä hetki, kun ne rakentavat ja vahvistavat uusia hermoyhteyksiä ja keksivät uusia oivalluksia.

Kehosi on todella viisas, se hoitaa jatkuvasti valtavaa määrää asioita sinun edes sitä huomaamatta, saati kiittämättä. Se myös viestittää sinulle paljon tarpeitaan, kun maltat pysähtyä ja oppia kuuntelemaan sitä. Hiljaisuuden ja pysähtymisen kautta huomaamasi asiat, ne, joita kehosi sinulta pyytää, on myös helpompi toteuttaa arjessa, kun tietoisen ymmärryksen lisäksi niihin yhdistyy myös oma sisäinen motivaatiosi pitää itsestäsi huolta. Olet käsittämättömän upea kokonaisuus, paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin osaat arvatakaan. Sallithan itsellesi joka päivä hetken, jolloin arvostat ja kuuntelet itseäsi, sanot kiitos kehollesi, sydämellesi ja aivoillesi siitä uskomattomasta työstä, jolla ne jokainen päivä ja jokainen hetki pyrkivät tekemään parhaansa sinun eteesi. Sallithan itsellesi kaiken tekemisen keskelle myös mahdollisuuden levolle, hiljaisuudelle ja joutinololle. Silloin jaksat paremmin ja nautit enemmän koko elämästäsi, myös niistä arjen kiireellisimmistäkin hetkistä.